Syksy inspiroi

Syksy ei ole vuodenajoista se mun lemppari. Voisin sanoa, että itseasiassa syksy on se minkä voisin skipata kokonaan. Toisaalta jos syksyä ei olis niin silloin jäis käsityöt ehkä vähemmälle. Syksyn pimeät illat ja sateiset ilmat saa mut kaivaan langat ja puikot kaapista ulos. En tiedä mistä se johtuu, mutta syksy on ehdottomasti vuodenajoista se jolloin eniten inspiroidun käsitöiden tekemiseen. Voi tietenkin olla, että syksyllä sitä havahtuu siihen, että joulu on aika pian ja sen seurauksena alkaa lahjojen tekeminen. Kesä on vuodenajoista se mun lemppari, mutta käsitöiden suhteen se on huonoin kuukausi, koska sillon ei tuu tehtyä juuri mitään käsitöitä.

Tää vuosi on ystäväpiirissäni ehdottomasti vauva vuosi. Vauva lahjoja on tullut tehtyä oikein urakalla. Vauvoille on kiva tehdä kaikkee, koska ne on niin pieniä, niin ne myös valmistuu ihan hetkessä. Kaikki pienet villasukat ja töppöset on vielä niin hurjan söpöjäkin. Itse kun teen paljon käsitöitä, niin on kiva antaa lahjaksi jotain itsetehtyä. Toki sitä aina miettii tehdessään, että osaako lahjan saaja arvostaa sitä. Kaikki ei nimittäin arvosta itsetehtyjä lahjoja. Siispä vien itsetehtyjä lahjoja sellaisille joiden uskon niitä arvostavan.

Marketeista saa nykyään kaikkee edullisesti ja usein langat tulee kalliimmaksi kuin valmis vaate. Miksi silti teen itse enkä käy ostamassa valmista. Mulle käsitöiden tekeminen on tapa rentoutua. Illalla kun saadaan lapset nukkumaan, niin kaivan puikot ja langat esille ja meen sohvalle kattoon telkkaria. Näin syksyllä myös takkatuli ja kynttilät luo tunnelmaa käsitöiden tekemiseen. Harvoin tulee katsottua telkkaria ilman, että tekisin samalla jotain muuta. En suinkaan tee lapsille kaikkia vaatteita. Suurimmaks osaks ostan valmiita. Lähinnä villasukkia, tumppuja, kaulahuiveja ja pipoja tulee tehtyä itse. Tykkään tehdä kaikkea minkä saa suht nopeasti valmiiksi. Yleensä jos aloitan jonkun pitkän työn niin se sit jää tekemättä. Sen takia oon oppinut, että keskityn näihin pienempiin hommiin. Harvoin on vaan yks juttu työn alla. Useesti saattaa olla viis työtä kesken ja vaihtelen mitä teen. Sillä tavalla en kyllästy kun ei tarvii tehdä sitä yhtä ja samaa alusta loppuun valmiiksi. Lisäksi siihen on syynä se, että löydän jatkuvasti jotain uusia ohjeita ja pakkohan niitä on sit päästä tekeen heti, vaikka edellinen työ olis kesken.

Mulla on lähteny lankojen ostaminen ihan lapasesta. Reilu vuosi sitten kun me muutettiin ja pakkasin tavaroita niin tuli valehtelematta 4 isoo jätesäkillistä lankoja. Johan sillon kysy niitä kantaessa "mitä näissä pusseissa on?". Kun kerroin sille, että niissä on lankoja, niin se pyöritteli päätään ja varmaan mietti mielessään, että mitä helvettiä. Siitä huolimatta, että niitä lankoja on jo kaapit väärällään, niin en vaan voi olla ostamatta lisää. Jatkuvasti tulee uusia ihania värejä ja kaikkee uutta ihanaa. Ehkä sitten joskus kun lapset on isoja ja ne on muuttanu pois kotoo, ni mä saan oman huoneen näille mun jutuille. Se ei oo kyl hetkeen tapahtumassa. Kuulemma eka vapaa huone on varattu Johanille pelihuoneeks. Jään siis odotteleen sitä hetkeen kun Nicholas muuttaa pois kotoo. Olis selkeesti pitäny ostaa isompi talo.

Joulu on jo pelottavan lähellä. Mulla on taas tänäkin vuonna sellanen kutina etten saa tehtyä kaikkia niitä lahjoja mitä haluaisin. Joka kerta tulee kauhee kiire ja aina mietin, että Pitäis aloittaa jo tammikuussa seuraavan vuoden joululahjojen teko, niin sais kaikki tehtyä. Silti havahdun aina tässä vaiheessa siihen, että nyt pitäis kiireellä alkaa tekeen, koska vasta muutama lahja on valmiina. Nähtäväksi jää käykö tänäkin vuonna niin kuin edellisinä vuosina. Aika on rajallista ja näin kahden lapsen äitinä, joista toinen on vielä pieni, niin joutuu asiat priorisoimaan. Listan kärjessä ei oo käsitöiden tekeminen. Myöskään silloin kun lapset on hereillä on turha kuvitella, että saisin istua sohvalla rauhassa kutomassa. 

Ajan puutteen vuoksi myöskin tän blogin kirjoittaminen on aika vähäistä. Toivottavasti jossain vaiheessa pystyisin vähän aktiivisemmin kirjoittamaan.